Taidemuseo Onni

Taiteen arvostus ja sen ymmärtäminen voi olla hyvinkin vaikeaa sellaiselle joka ei ole koskaan elämässään niihin perehtynyt. Itse osaan arvostaa taidetta sen teknisyyden puolesta mutta sen "piilevän tarkoituksen" löytäminen on ollut aina hankalaa. Jonkun mielestä vähän tummempi kuva voi kuvastaa ihmis sielun tuskaa tai vaikka sitä kuinka taiteilijaa oli sinä päivänä harmittanut se että paahtoleivästä oli sinä päivänä tullut astetta tummempaa kuin edellisenä. 

En itse ajattele itseäni taiteilijana vaikka sillöin tällöin laitankin pirroksiani paperille mutta kun minä siä teen ei siinä ole sen suurempaa ajatusta takana, en piirrä kuvaa hampurilaisesta jos minulla on nälkä vaan tilaan semmoisen lähimmästä ravintolasta. 

Valokuvausta on mielestäni vaikea arvostaa perus asfaltin tallaajana koska monet "taiteelliset" sekä "syvälliset" kuvat monesti näyttävät hyvin samanlaisilta kuin äitini ottamat lomakuvat viime vuosikymmeneltä. Nykypäivänä näkee internetissä ärsyttävän paljon "taiteellisia" kuvia esimerkiksi facebookissa tai vaikka deviantartissa jossa kuvaaja on iskenyt copyright merkin kuvan alalaitaan omaa nimeään edeltämään. Tämä kännykkäpuhelimilla otettujen taidekuvien määrä mielestäni laskee oikeiden taidekuvien arvoa pelkästään sillä että kaikki siihen kykenevät toisin kuin laadukkaitten taidekuvien luominen öljyväreillä joka vie useita ellei kymmeniä tunteja.

Joka apauksessa tässä on muutamia kuvia jotka löytyivät Taidemuseo Onnista 3.11.2015

Ensimmäinen kuva on Robert Wilhelm Ekmanin "Matkustajia pajan edustalla"  vuodelta 1871

Valitsin tämän kuvan koska pidän talvimaisemista ja tämä on jotenkin silmiä miellyttävät lämpimät värit muuten kylmässä maisemassa.Taulut eivät juurikaan "puhuttele" minulle mutta arvostan maalauksen maisemaa ja taitelijan taitoa.

Toinen taulu näyttelystä jonka valitsin on Aukusti Uotilan Lohipato Vallinkoskessa vuodelta 1884. Tässä kuvassa oli ehkä vähän sitä vanhan ajan kaipuuta, elämän yksinkertaisuutta ja kaikkea muuta sellaista. Isäni on kalastaja joten sekin kyllä toi positiivisiä ajatuksia tätä taulua kohtaan. 

Aina kun olen käynyt Joensuun taidemuseolla niin tämä taulu on saanut huomioni. Olen aina pitäny pääkalloista ja muista synkistä aiheista tauluissa. Sekin jotenkin tietyllä hyvällä maulla, en hirveästi välitä sellaisesti exploitation tyylistä jossa sillä mässäiltäisiin, ei sillä että juuri tässä kuvassa ei mässäiltäisi pääkälloilla mutta sellaista se on. Oscar Parviaisen Kapusiinimunkkien Hautakammio vuodelta 1914 ei ehkä ole teknisesti hienoin tai aiheeltaan positiivisin mutta mielestäni sen on Taidemuseo Onnin hienoin taulu.

Seuraavat valintani eivät ole tauluja vaan patsaita, En ole varsinaisesti koskaan kiinalaisesta taiteestä tykännyt mutta kiinalaiset osasivat tehdä hienoja patsaita aikoinaan  ja varmasti vieläkin. Tämä leijonafiguuripari on hieno esimerkki siitä.

Nämä seuraavat kaksi valitsemaani taulua ovat Ville Löppösen nimettömiä tauluja. Pidin näistä molemmista koska ne olivat hyvin synkkiä ja muistuttivat hyvinkin paljon Magic the Gathering korttien taidetta joka on minulle aina ollut hyvinkin läheinen peli. Onnissa oli tällä hetkellä menossa Ville sekä Anni Löppösten taidenäyttely jossa Ville oli piirtänyt paljon öljymalauksia ja Anni oli enemmän valokuvauksen kannalla.

Vasemman puolinen taulu oli tästä näyttelystä minun suosikkini enkä juurikaan osaa sanoa miksi. Taide ei puhuttele minulle muutenkuin siten että hienot kuvat ovat hienoja. Tämä on hieno taulu ja kaveri tietää mitä tekee.

Tämä taulu miehestä on myös äärimmäisen hieno. Tuo valo mikä tuolta puun takaa loistaa luo kuvaan jotenkin kolmiulotteisen tunnelman mistä en meinannut päästä eroon vaikka kuinka lähelle taulua menin. En oikein ymmärrä miksi niin monen taiteilijan on aina piirrettävä taulunsa kohteet alasti, Kysyin asiasta teatterin esittelijältä ja hän kertoi minulle että ainakin Ville Löppönen kuvastaa sillä ihmisen paljautta tai jotakin sellaista. En ymmärrä oikein taidetta ja taiteilijoita. Useimmat taiteilijat jotka olen elämäni aikana tavannut niin ovat olleet jollakin tavalla kummallisia kavereita. Ville Löppönen kuvasti teatteriesittelijän mukaan modernia sarjakuva hahmoa renesanssin aikaisilla vaikutteilla. Myönnettäköön että en ottanut kuvaa yhdestä taulusta jossa tämä renesanssin vaikutus näkyi parhaiten.

En ymmärrä en alkuunkaan mitä lie Löppönen on yrittänyt kuvata näillä tauluillaan sen ulkopuolella että ne ovat vallan hienosti piirrettyjä.

Halusin vielä loppuun lisätä tämän Anni Löppösen kuvan joka minusta kuvaa täydellisesti sitä mistä puhuin aikaisemmin. Näyttääkö tämä taiteelliselta ? Tämä näyttää minusta teennäiseltä ja pakotetulta "taiteelta" Kuvaan on jätetty paljon tilaa henkilön pään päälle ja ilme on tyhjä, ehkä tämä kuvastaa jotenkin kuvan naisen tyhjyyttä tai jotakin vastaavaa. Tässä on mielestäni se ongelma että kun tälläisen kuvan voi ottaa kuka tahansa jos haluaa.  Anni Löppönen näyttelyssään kuvaili oikeastaan vain tyhjiä huoneita joissa verhot olivat kiinni tai jotakin vastaavaa. Ne eivät mielestäni olleet juuri mistään kotoisin. Joku valokuvaaja varmasti saisi paljonkin niistä irti sillä onhan tämä nainen käynyt Ameriikan maalla Kaliforniassa asti opiskelemassa valokuvausta. Kuinka monta tuntia valokuvausta pitää opiskella että saa näinkin tylsän kuvan otettua ?




Minä en ymmärrä taidetta.