Ensinmäinen viikkoni on ohi Rantakylän koulussa ja poistuin sieltä hyvin mielin loman viettoon, koska omaksi yllätykseni viihdyin Ensinmäisen luokan "kouluavustajana" hyvin. On jotenkin mielenkiintoista istua luokan takana ja tutkia nuorten oppilaiden pähkäilyjä jotenkin "opettajan" näkökulmasta. Kun luokan toimia seuraa katsojana voi nopeasti huomata kuka on hyvä missäkin, kuka on luokan villein lapsi, kuka on luokan hiljaisin sekä kuka on luokan parhain oppimaan.
Ykkösluokkalaiset ottivat minut vastaan todella hyvin mikä on varmasti normaalia. Uusi vanhempi ihminen kuka ei ole opettaja eikä myöskään vanhempi saapuu luokkaan? Kaikkia kiinnostaa ja jo kun esittäydyin minulle esitettiin kiperiä kysymyksiä kuten "Mikä sinun lempivärisi on?" tai "Mikä sinun lempieläimesi on?" Jos en olisi ollut varautunut tälläiseen kuulusteluun olisin ollut pulassa! Tehdäkseni paremmin tuttavuutta lasten kanssa näytin heille myös muutamia korttitemppuja joita osaan mutta sen huomasin nopeasti olevan huono idea. Vaikka lapset innostuivat tempuista hyvinkin paljon oli heitä vaikea saada sitten välitunnin loputtua kiinnostumaan tunnista koska temput olivat heidän mielestään hienoja. On hauska miten lapsia kiehtoo se kuinka vedän korttejä heidän korviensa takaa.
Yksi mielenkiintoisimmista asioita minkä pistin huomioon tässä viikon sisällä oli se miten ykkösluokkalaisia tulisi kohdata ihmisinä. On vaikeaa ilman aikaisempaa kokemusta tietää miten viisaita sen ikäiset lapset ovat. Miten kehittyneitä he ovat tunnollisella tasolla. Yksi suurimmista yllätyksistä oli kun yksi oppilaista pahoitti hyvinkin mielensä siitä ettei hän päässyt musiikin tunnilla soittamaan rumpuja. Vaikka ykkösluokkalaiset ovatkin fiksuja, on tämän ikäisillä lapsilla selvästi vielä hankalaa ymmärtää joitakin elämän asioita kuten asioitten kieltämistä.
Opettaminen on myös hauskan vaikeaa sekä haastavaa. Oli hauska yrittää selittää joitakin matemaattisia laskuja mitkä omassa päässä vaikuttivat niin yksinkertaisilta ja helpoilta mutta kun niitä yrittää selittää sanoin ykkösluokkalaiselle nopeasti huomaa ettei lasku olekkaan niin yksinkertainen tai helppo pukea sanoiksi.
Toivottavasti tulevatkin viikot ovat yhtä mukavia kuin tämä ensimmäinen mutta on hyvinkin mahdollista että tämä lasten "innokkuus" minua kohtaan voi muuttua nopeasti jollen pysty jotenkin luomaan auktoriteettiä luokkaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti