Kolmas viikko

Kolmannella viikolla ei hirveästi enää mitään uskomatonta tapahtunut. Joka päivä on aina jotakin pientä häslinkiä esimerkiksi joltakin on liikuntareppu kadonnut tai joku kutsui toista nimellä ja sitä sitten selvittelee. Vaikka tämmöiset pienet riidat ovat helppoja ratkaista paperilla, keskustele asiasta, selvitä syylliset, anteeksipyyntö ja sovinto mutta jokainen lapsi käyttäytyy eritavalla ja vastaa eri asioihin omalla tavallaan. En ole vielä itse joutunut yksin selvittelemään mitään mutta olen silti seurannut vierestä kun kokeneempi opettaja selvittelee lasten välejä ja yritän siitä sitten oppia itsekkin tulevaisuutta varten.

Viikon kohokohta oli ehkä ala-asteen sählyturnauksen loppuun saattaminen ja finaalit. Oli mielenkiintoista seurata vierestä ja huomata miten eritavalla tälläistäkin tilannetta seuraa kun on omalla vastuulla yli 20 lasta jotka kaikki istuvat kentän laidan vieressä. Pallosta kiistely sekä huikeat lyönnyt ovat jännittäviä aivain eri syystä koska pelottaa että jossain vaiheessa pallo osuu omiin oppilaisiin. Onneksi mitään ei kuitenkaan tapahtunut meidän luokalle mutta jonkun toisen luokan tyttö otti pallon kasvoilleen.

Viikon tunnelmat olivat kuitenkin jälleen positiiviset vaikka jouduinkin todistamaan kuinka luokan lapset eivät todellakaan kuuntele minua jollei joku vanhempi opettaja ole läsnä. Vietin noin 40minuuttia yksin tunnilla koska muilla opettajilla oli kokous eikä siitä tullut niin sanotusti yhtään mitään. Luokassa on toiminnassa eräänlainen palkitsemis systeemi missä jos luokka käyttäytyy kunnolla opettaja palkitsee heidät laittamalla helmiä lasipurkkiin mutta kun lapset käyttäytyvät todella huonosti kuten minun pikku tuntini aikana, ei helmiä kuitenkaan oteta pois. Minä en tätä tiennyt joten otin heiltä helmen pois mutta kuitenkin seuraavalla tunnilla sitten sainkin kuulla ettei niitä sieltä olisi saanut ottaa pois. En ymmärrä tätä koska minun mielestäni olisi oltava jokin tapa rangaista lapsia jos he eivät käyttäydy, koska pelkkä puhuttelu ei selvästikkään riitä. Tämä jäi viikolta vähän vaivaamaan koska en tiedä nyt miten voisin tehdä yhtään mitään jos oppilas niskuroi sillä tätä tapahtuu todella usein esimerkiksi silloin kun oppilaiden olisi siirryttävä välitunnille joku heistä saattaa jäädä luokkaan ja kieltäytyä lähtemästä. Jos opettaja on jo lähtenyt itse luokasta tilanne jää minun ratkaistavaksi ja siinä yleensä menee 5-10minuuttia koska en voi varsinaisesti väkisinkään heitä ulos kantaa. Pyh ja pah sanon minä, pitäisi olla joku rangaistus tälläisestä käyttäytymisestä.

Viikko N. 2

Toinen viikko Rantakylän koululla on takana ja fiilikset edelleen aika positiiviset. Viikko alkoi kevyesti kuvaamataidon parissa jonka jälkeen kun oppilaat olivat saaneet kuvansa valmiiksi oli minun vuoroni ripustaa ne luokan seinälle. On mukavaa seurata lasten piirtämistä.

(Yritin järjestellä kuvat jotenkin värin mukaisesti)

Jokainen päivä on lasten kanssa erillainen. Olen tullut huomanneeksi miten ruosteessa äidinkielen taitoni ovat kun pitää itsekkin mietti välillä tavu välejä sekä yhdyssanoja. Matikan tunneista on tullut suosikki tuntejani yllättäen vaikka en niistä oman ala-aste kokemukseni aikana välittänyt. On todella hauska selittää oppilaalle jotakin tehtävää ja huomata kuinka he oppivat tekemään sen oikein.

Tykkään työharjoittelustani tällä hetkellä suuresti mutta olen huomannut myös asioita mitkä eivät ole ehkä niin miellyttäviä kuten esimerkiksi liikunnan tunnit. En ole koskaan ollut itse kovin liikunnallinen niin en tunne suurta vetoa myöskään sen ohjaukseen. Liikunnan tunnit ovat minun mielestä liian arvaamattomia kun luokassa on niin monelaisia lapsia. Jotkin pelaavat rajummin kuin toiset, osa ei ymmärrä sääntöjä tai toiset eivät noudata sääntöjä vaikka ne heille olisi kerrottu. Alkaa kärsivällisyys loppua kun viidettä kertaa mainitset samalle pojalle ettei koripallossa saa liikkua pallo kädessä ja hän silti sitä kantaa kuin äiti ensimmäistä lastaan. Pitäisi kai jotenkin aloittaa pistämään lapset tauoille tai vastaavaa jotta he ymmärtäisivät tekevänsä väärin. 

Liikunnan lisäksi myös musiikin tunnit tuottavat minulle ongelmia koska ainoat asiat mitä minä osaan soittaa ovat suuni sekä mahdolliset vastaan tulevat ovikellot. Tämän vuoksi minun musiikin ohjaukseni monesti muuttuu siihen että tyhmä opettaa tietämätöntä. Luulisi ettei ykkösluokan musiikin tunnit olisi liian vaativia mutta jos tarkoituksena on luokan edessä näyttää taputtaen tahtia oppilaille kun opettaja soittaa pianoa eikä edes itse pysy tahdissa mukana muuttuu se aika kiusalliseksi nopeasti.

(Piirsin myös itse jotakin luokan seinälle pahoja voimia vastaan)

Oppimisen kannalta viikon aikana sitä on tullut lähinnä muitten opettajien toimien seuraamisesta. Esimerkiksi erillaisten itkukohtauksien tai känkkäränkkien kanssa. Ei ole aina aikaa keskittyä jokaisen lapsen erillaisiin mielialan muutoksiin. Jotenkin NUVA koulutuksessa ollaan niin paljon keskitytty erillaisiin ongelmiin ja niiden ratkomiseen on ehkä unohdettu ettei esimerkiksikoulupäivän aikana ole yksinkertaisesti aikaa ratkoa kaikki ongelmatilanteita, joskus lasten on vain opittava ymmärtämään että kiukuttelemalla tai itkemällä ei aina saa huomita. 

Viikko n. 1

Ensinmäinen viikkoni on ohi Rantakylän koulussa ja poistuin sieltä hyvin mielin loman viettoon, koska omaksi yllätykseni viihdyin Ensinmäisen luokan "kouluavustajana" hyvin. On jotenkin mielenkiintoista istua luokan takana ja tutkia nuorten oppilaiden pähkäilyjä jotenkin "opettajan" näkökulmasta. Kun luokan toimia seuraa katsojana voi nopeasti huomata kuka on hyvä missäkin, kuka on luokan villein lapsi, kuka on luokan hiljaisin sekä kuka on luokan parhain oppimaan. 

Ykkösluokkalaiset ottivat minut vastaan todella hyvin mikä on varmasti normaalia. Uusi vanhempi ihminen kuka ei ole opettaja eikä myöskään vanhempi saapuu luokkaan? Kaikkia kiinnostaa ja jo kun esittäydyin minulle esitettiin kiperiä kysymyksiä kuten "Mikä sinun lempivärisi on?" tai "Mikä sinun lempieläimesi on?" Jos en olisi ollut varautunut tälläiseen kuulusteluun olisin ollut pulassa! Tehdäkseni paremmin tuttavuutta lasten kanssa näytin heille myös muutamia korttitemppuja joita osaan mutta sen huomasin nopeasti olevan huono idea. Vaikka lapset innostuivat tempuista hyvinkin paljon oli heitä vaikea saada sitten välitunnin loputtua kiinnostumaan tunnista koska temput olivat heidän mielestään hienoja. On hauska miten lapsia kiehtoo se kuinka vedän korttejä heidän korviensa takaa.

Yksi mielenkiintoisimmista asioita minkä pistin huomioon tässä viikon sisällä oli se miten ykkösluokkalaisia tulisi kohdata ihmisinä. On vaikeaa ilman aikaisempaa kokemusta tietää miten viisaita sen ikäiset lapset ovat. Miten kehittyneitä he ovat tunnollisella tasolla. Yksi suurimmista yllätyksistä oli kun yksi oppilaista pahoitti hyvinkin mielensä siitä ettei hän päässyt musiikin tunnilla soittamaan rumpuja. Vaikka ykkösluokkalaiset ovatkin fiksuja, on tämän ikäisillä lapsilla selvästi vielä hankalaa ymmärtää joitakin elämän asioita kuten asioitten kieltämistä.

Opettaminen on myös hauskan vaikeaa sekä haastavaa. Oli hauska yrittää selittää joitakin matemaattisia laskuja mitkä omassa päässä vaikuttivat niin yksinkertaisilta ja helpoilta mutta kun niitä yrittää selittää sanoin ykkösluokkalaiselle nopeasti huomaa ettei lasku olekkaan niin yksinkertainen tai helppo pukea sanoiksi.

Toivottavasti tulevatkin viikot ovat yhtä mukavia kuin tämä ensimmäinen mutta on hyvinkin mahdollista että tämä lasten "innokkuus" minua kohtaan voi muuttua nopeasti jollen pysty jotenkin luomaan auktoriteettiä luokkaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin.