11. Viimeinen viikko.

(piirrros jonka yksi luokan tytöistä piirsi minusta)

En halunnut heti keskiviikkona tätä kirjoittaa koska halusin odottaa hetken että sen hetkiset tunnetilat eivät vaikuittaisi viimeisen päivityksen mielipiteisiin kuten viime viikon tekstissäne vahvasti esille tulivat. Harjoittelu on nyt ohi ja loppu fiilikset eivät ole niinkään haikeat kuin enemmänkin pettynyt ja helpottunut. 

Työpaikkaharjoittelun arvosteluni oli aivan surkea. Yhtä arvostelu kohtaa vaille kaikki olivat tyydyttäviä. Olin jotenkin kehdannut olettaa että olisi mennyt vähän edes paremmin tuolla töissä mutta monesti se miltä asia omasta mielestä näyttää on erillainen kuin se miltä se oikealle ammattilaiselle näyttää. Kai sitä jonkunlaiseksi kommunikaation puutteeksi voi kutsua kun ei oikein tullut minulle mitään tietoa asiasta jos tein jotakin negatiivistä. Ilmeisesti minusta oli myös tullut valituksia opettajilta mutta näitäkään en saanut tietooni vasta kun viimeisenä päivänä palaute palaverissä.  Kukaan ei koskaan sanonut etteikö opettajan huonessa saisi kiroilla ? Luulisi aikuisten ihmisten kesken saavan puhua vapaasti mutta kyllähän tästä maailmasta löytyy aina joku jolla pipo kiristää liikaa kuten eräällä ylipainoisella naisella työpaikalla.  Jotenkin tuntuu että olisin sovelian työhön jossa olisin yksisäni päivästä toiseen joka johtaa minua muistelemaan mukavia päiviäni editointi hommissa edellisestsä koulussani.

Kokemuksesta ei valitettavasti herveästi jäänyt positiivisiä puolia mieleen muutakuin että lapset olivat kivoja ja heidän kanssan oli hauskaa. Tuli vain pieni paradoxi senkin asian kanssa vastaan että kun Opettaja ei saa olla liian "ystävällinen" oppilaitten kanssa mutta kuten puoliväli palaverissä keskustelimme että en ole opettaja vaan ohjaaja niin silti sain onnistuneesti palautteeseen siitä kuinka olin liin tuttavallinen lasten kanssa. Mitä V---ua mun pitäis sitten tehä jos en saa kummankaan ammattinimikkeen alla olla nuorelle kaveri. 

(vitosluokkalaisen puukäsityön tuntien tulos ja esimerkki kuva alkuperäisestä.)

Ainut varsinaisesti positiivinen puoli koko harjoittelussa kai oli ne viidennen luokan puukäsityöntunnit jossa yhden nuoren kanssa saimme tehdä oman pienen henkilökohtaisen työn. Tulen omasta mielestäni toimeen paremmin lähemmäs teini ikäisten nuorten kanssa että ehkä seuraava toppipaikan valitna olisi parempi vaikka nuorisotalolle.
Sain kuitenkin hienon kirjepaketin joka sisälti ykkösluokkalaisten piirroksia viimeisenä päivänä.