Toisiksi viimeinen viikko ja kaikki sitä edeltävät.

Tuntuu hullulta kuinka nopeasti aika on mennyt Bobolla verrattuna siihen miten aika mateli ollessani työharjoittelussa Rantakylän ala-asteella. Toisaalta työharjoittelujaksoni on tällä kertaa ollu myös lyhyempi. Ensimmäisellä viikolla kun harjoittelu alkoi ei Bobo ollut auki joten siitä jäi heti viisi päivää pois ja sitten toiset viisi päivää olimme Lykynlammella. Vaikkakin Lykynlammen ryhmäytykset kuuluvat tähän ammattiin olivat ne silti minun toppiini nähden huonosti ajoitettu sillä se vei pois siitä ajasta minkä olisin voinut olla nuoriso-talolla. 

Olen tullut huomanneeksi kuinka vaikea on päästä mukaan nuoriso-talo "toimintaan" on. Tuntuu että nyt vasta n.6 viikon jälkeen alkaa tuntumaan että nuoret ovat hyväksymeet minut osaksi Bobon henkilökuntaa. Nuokkarilla olemisesta on paljon vaikeampi kirjoittaa mitään rakentavaa viikottain koska nuokkarilla harvoin tapahtuu mitään erikoista. Päivät ovat yleensä hyvin samanlaisia. Joskus pelaan Xboxilla ala-asteelaisten kanssa ja sitten illemmalla ylä-asteelaisten kanssa pelaan biljardia.

Olen yrittänyt keksiä tapoja miten voisin tuoda omia innostuksia esille nuorille mutta jotenkin ehkä se on kokemattomuus tai sitten vai omat epäluulot mitkä monesti estävät lautapelien ja muitten asioitten esille tuomisen. Monesti ajattelen että ei kukaan kuitenkaan innostu lautapeleistä ja en halua ottaa sellaista iskua vastaan. Asia josta minun pitäisi päästä eroon koska joitakin nuoria varmasti kiinnostaisi pelata jotakin muutakin Monopolya. Pelattiinkin yhden nuoren kanssa Descent: Journeys in the dark nimistä lautapeliä ja ilmeisesti pelitoverillani oli ihan hauskaa. Pari muutakin paikalla olijaa tuli katselemaan peliä mutta vaikka kutsuin molemmat liittymään peliin. Jos olisin mustan vyön nuorisotyön tekija olisin ehkä saanut heidät mukaan peliin mutta vaikea tietää.

Nyt kun tätä kirjoitan niin huomenna minulla on ensimmäinen NUVA näyttö jonka teen askartelu hässäkkä jutulla jossa tarkoituksena olisi luoda jonkin sortin pässin sarvia tai demonin sarvia halloweenia varten. En osaa kunnolla tehdä noita paperitehtäviä kun en oikein ymmärrä miten minun pitäisi kuvailla suunnitelmiani. Näyttö ei ole hyvin suunniteltu koska idea lähti siitä kun tyttöystäväni teki samankaltaisia sarvia vapaa-ajallaan. Tein muutamat sarvet Bobolla ja nyt on jo näytön aika. Sama ongelma tässäkin kuin aikaisemmassa kohdassa lautapelien kanssa: En osaa kuvitella että ketään kiinnostaisi tehdä niitä sarvia minun kanssani. Tämä kaikki tuntuisi tulevan siitä kun itse olin peruskoululainen niin minua ei koskaan kiinnostanut tälläiset asiat. Kun itseä ei silloin aikanaan kiinnostanut askartelut yms. asiat mitä "ohjaajat" yritttivät keksiä on vaikea kuvitella että näitäkään nuoria sen suuremmin innostaisi.

Olisikohan se mahdollista että olisin vielä keväällä uudestaan topissa Bobolla ? Jotenkin joskus tuntuu että rakkaat työkaverini eivät hirveästi välitä minun "panoksestani" bobolla. En kyllä itsekkään osaa kuvailla minun panostani mutta joskus tulee slelainen olo ettei minun tarvitsisi olla edes siellä. Ei tunnu että olisin päässyt mukaan siihen työporukkaan ja joskus keskustelut tuntuvat alentavalle minulle vaikka ne tuskin sitä olisivat. 

Ensimmäiset kaksi viikkoa Nuorisotalo Bobolla.

Aloitin jälleen uuden työharjoittelun koulun puolesta ja tällä kertaa ala-asteen ensimmäisen luokan kouluavustajan roolista olen nyt Rantakylän nuorisotalolla Bobolla. Kirjoitan tätä blogi merkintää nyt kahden ensimmäisen viikon jälkeen koska rehellisesti myönnettynä olin unohtanut että tämäkin piti täyttää. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat jo nekin olleet vilskettä täynnä kun ensimmäisellä viikolla lähdimme Lykynlammelle "ryhmäyttämään" Pataluodon koulun uusia seitsemäsluokkalaisia ja jälkimäinen viikko oli ensimmäinen virallinen viikkoni Nuorisotalon ohjaajana, kirjoitan molemmista viikoista oman lyhyen pätkän sekä lopussa myös hieman omia ajatuksiani kuluneista viikoista.

Ensimmäinen viikko Lykynlammella meni monella tavalla ilman suurempia ongelmia koska minun tarvitsi vain puoliksi huolehtia jousiammunnan vetämisestä sillä kaikki neljä Bobon työntekijää olivat paikalla joista kaksi, minut mukaanlukien oli suurimman osan ajasta jousiammunnasta. Enimmäkseen vaihtelimme parin tunnin välein että kuka ohjaa jousiammuntaa ja kuka toimii pistelaskurina. Tämä antoi myös hyvän mahdollisuuden mainostaa Bobon toimintaa nuorille sekä tutustua uusiin mahdollisiin "asiakkaisiin" Bobolle. Jousiammunta oli onneksi tuttua minulle koska olen pitänyt sitä jo jossakin toisessa ryhmäytyksessä aikaisemmin mutta on aina mukava päästä verestämään vanhoja taitoja. Loppu viikostä pääsin kuitenkin toiselle rastille joka oli vaahtokarkin paisto. Olihan siinä muutakin tehtävää mutta annoin ysiluokkalaisten hoitaa heidän oman rastinsa sen enempää heitä häiritsemättä. Jututin sitten uusia oppilaita kun he tulivat istumaan nuotion äärelle.Viikko ei kokonaisuudessan herättänyt mitään uusia tunteita koska se oli monella tavalla hyvin samanlaista työtä mitä olemme tehneet koulullakin useaan otteeseen, joka on ehkä hyväkin asia.

Toisella viikolla aloitin vihdoin nuorisotalolla jossa aika on mennyt yllättävän nopeasti. Ensimmäinen asia minkä nopeasti huomasin oli se kuinka outoa on lähteä töihin kello kahdentoista jälkeen päivällä, perjentaina saavuin Bobolle vähän vaikke kolmea ja silti ajatuksissani sanoin että hyvää huomenta. Ensimmäisen viikon aikana tuntui että tein enemmän talonhuollon töitä kun sitä ns. nuorisotyötä koska kulutin suuren osan loppuviikosta maalaamalla kaapin ovia sekä muita osia valkoisiksi. Nuoriin tutustuminen tulee viemään aikaa usemman viikon mutta on vaikea kuvitella että tämän työharjoittelun aikana viikot riittäisivät siihen. Viikkoon kuului myös paljon biljadin pelaamista sekä musiikin kuuntelua. Olisi mukava jos osaisin pelata esimerkiksi pingistä niin voisin pelata nuorten kanssa enemmän.

Rehellisesti sanottuna on ollut hyvin outoa olla nuorisotalolla ja myös tavallaan epämiellyttävää. En tunne oikein kuuluvani nuorisotalolle koska en koskaan nuorempana käynyt sellaisella koska en kuulunut siihen porukkaan ketkä siellä käyvät. Minulla on vahvat mieli- sekä muistikuvat miten ala-asteen sekä myös ylä-asteen hierarkiasta ja monet nuorista ketkä käyvät nuorisotaloilla kuuluvat ylempään kastiin ja ne nuoret jotka ovat samanlaisia kuin minä olin nuorena ovat kotonaan pelaamassa video-pelejä. Tämä herättää minussa todella kiusallisen olon enkä oikein tiedä että miksi. En ole samanlainen kuin nämä nuoret, meillä ei ole mitään yhteistä. Eikä ohjaajalla ja ohjattavalla tarvitsekkaan olla mutta se silti vaivaa mieltäni hiukan. Ehkä se on katkeruutta omaa nuoruuttani ja heidän kaltaisiaan ihmisiä kohtaan? En voi valita ohjattaviani joten tälläisellä ei pitäisi omaa päätäni vaivata. Mietin myös että monesti puhutaan hyvän roolimallin näyttämisesta ja olemista nuorille ja koska itse olin nuorena hierarkian alemmasta päädystä ja nämä nuoret ovat sieltä korkeamammalta tunnen itseni hyvinkin paljon riittämättömäksi olemaan "roolimalli" näille nuorille. On ikävä tunne kun nuoremmalta ihmiseltä puuttuu kunnioitus vanhempaa ihmistä kohtaan, yksittäiset tapaukset eivät haittaa mutta jos tälläinen ns. epämielenkiinto sekä välinpitämättömyys minua kohtaan ohjaajana bobolla tulisi jatkumaan olisi hyvin vaikea jatkaa siellä työskentelyä.

- Mika